Puutarhurilla pitää tietenkin olla pikku apulainen. Kilu on maatiainen ja täyttää kohta kolme. Sitä miettii, että kirvat ja punkit olisivat puutarhurin ykkösvihollisia, mutta kissaa voi sanoa myös aikamoiseksi ryökäleeksi. Minulla on veljien kanssa yhteishuoltajuudessa yhteensä kolme kissaa. Voi niitä lukemattomia kauniita ruukku parkoja, jotka ovat kissojen jäljiltä säpäleinä. Tällä hetkellä pitää olla kirjava, eräästä nimeltämainitsemattomasta kirjastosta poikasena anastettu, rönsylilja kukkahyllyn ylimällä tasolla katonrajassa etteivät herkkusuut mene sitä laiduntamaan. Se on monta vuotta ollut ihan nysä, kun aina joku on päässyt sitä nakertelemaan. Nyt kovan nuoruuden jälkeen rönsylilja rehottaa suojapaikassaan.
Ehkä pahin kissojen aiheuttama tuho on Englannista tuomani kirjavalehtisen tuonenkielon kuolema. "Lainasin" pienen tuppaan kasvia työharjoittelupaikkani kukkaruukusta ja vaalin sitä hartaasti. Kunnes eräänä päivänä Kilu tiputti sen ruukkuineen lattialle keskellä talvea. Se oli muutenkin heiveröinen ja tuho oli sille liikaa eikä se enää juurtunut uuteen ruukkuun. Siitä asti kirjavalehtinen tuonenkielo on kummitellut mielessäni. Pitäisi varmaan lähteä Englannista hakemaan sitä lisää, kun Suomesta ei tunnu löytyvän. Vielä jonain päivänä...
Olisi kiva ostella enemmän kauniita sisustukseen sopivia rukkuja, mutta sitten muistaa niiden todennäköisyyden joutua ruukkujen hautausmaalle, niin yleensä käteen tarttuu halpa lasitettu perusmalli. Viimeisin tuho oli perhoskämmekkä, mikä tiputettiin hyllystä. Se oli juuri aloittanut kukinnan vuoden tauon jälkeen ja tietenkin kukat vaurioituivat osittain. ruukku meni rikki, mutta kasvi kasvaa yhä, onneksi. Kiitoksia vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti